Mitä jään kaipaamaan Tampereelta:
-
Tanpereen murretta tierätteks nääs ku nysse ovvähä erottuvaa täälä päi, Pyynikin munkkeja, Tapparaa, yliopiston alakuppilaa, Tammelan kaupunginosaa, Iidesjärven kiertämistä lenkkinä, Pancho Villaa, Plevnaa, Mallashovin 2,5e opiskelijatuoppeja, Boomareiden olutseuraa, Haalaribileitä, Tuulensuuta, Rosendahlin rantaa, La Tooren aurakeburullaa, Passionin terassia, sunnuntaipoikaystäviä, omaa rakasta kämppääni ja loputonta kenkävalikoimaa, S-Marketin söpöä vakikassaani (moi Hessu, miks et oo aikoihin ollut töissä, kun tuun ostaan jätskiä?!), Cafe Europaa, Kenneliä ja olihan näitä ehkä muitakin.
Vaikka jäänkin kaipaamaan kaikkia tuttuja paikkoja, rakkaita ystäviä ja KOTIA, niin on tämä paljon hienompi tunne, kun pääsen vihdoin eroon ahdistuksesta, joka on vuoden vaivannut Tampereen kaduilla 24/7 ja pääsen aloittamaan alusta, muuttamaan tapojani ja olemaan paremmin se ihminen, joka haluan olla enkä sitä, mitä muut odottavat. Uusi alku. Mutta vaikka tytön voikin viedä pois Tampereelta, niin Tamperetta ei voi viedä pois tytöstä.
Ja onhan se kiva, kun mulla on maailman ihanin kesävaimo, joka pitää tän "perheen" kokkina huolen siitä, etten vahingossakaan pääse laihtumaan vaikka itse hoidankin tiskit urheiluna.
hähähäähähäähähähäh
ReplyDelete